An Interview with Mega of Imperiumi webzine on 13/01/2005, non-edited version


Bathoksen ja splitin julkaisemisen välissä ehti kulua n. 2 vuotta eli onko tällainen tahti normaali Aarnin luomisprosessissa?

MW: Toivottavasti ei. Reilu puolitoista vuotta tosiaan hurahti julkaisujen välillä, koska emme ihan kokopäiväisesti voineet musiikkia tehdä ja inspiraatiotakin piti aina välillä odotella. Rupesimme kyllä jo Bathosin loppumetreillä suunnittelemaan seuraavaa ja jopa kolmattakin lättyä...toivottavasti kakkoslevyä ei tarvitse odottaa kahta vuotta, toki haluaisimme materiaalin aina valmiiksi ja pihalle mahdollisimman nopeasti. Kuitenkin pitää jonkinlainen laatukontrollikin yrittää säilyttää.

Duumipeikko: Jep, säveltäminen, sovittaminen ja muu ideointi vie aina oman kypsymisaikansa.

Molemmat viralliset julkaisut ovat tulleet Fireboxin kautta, mutta luuletko että ilman Fireboxia olisit koskaan saanut mahdollisuutta julkaista musiikkiasi minkään levy-yhtiön kautta?

MW: Mahdotonta tietenkin sanoa. Lähettelimme aikoinaan demoja usealle lafkalle, mutta erisävyistä punaista valoa näytettiin...positiivisin palaute tuli yllättävästi Peacevilleltä. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna demomatsku on mielestäni sen verran kökköä, ettei kiinnostuksen puute liiemmälti ihmetytä. Jos diiliä Fireboxin kanssa ei olisi syntynyt, olisimme joka tapauksessa jatkanut materiaalin väsäämistä. Varmaan ainakin jonkinlainen levityssopimus olisi jossain vaiheessa irronnut joltain pikkulafkalta, niitähän on syntynyt paljonkin viime vuosina - julkaisevat kaikenlaista kokeellista surinaa ja pörinää, miksei sitten Aarniakin.

D: Jossitteluksi menee...jos siat osaisivat lentää, poliisiasemat sijaitsisivat lentokentillä. Levytysdiilihän on aina kaksipiippuinen miekka, toisaalta lafkat auttavat levytyskuluissa, tarjoavat jakelureitit ja näkyvyyttä, mutta toisaalta repivät myyntivoitot itselleen todella törkeällä prosentilla. Artistin kannalta tilannetta voisi verrata pienipalkkaisessa työssä oloon, jossa veroprosentti olisi noin 90. Taloudelliselta kannalta siis täysin absurdia. Varsinkin marginaalimusiikkia edustavan yhtyeen kantsisi miettiä vakavasti myös omakustanne/"suoramyynti"-vaihtoehtoa, ainakin silloin jos musiikinteko on täysipäiväistä ja yleinen tulotaso alhainen. Levytysdiili ei ole mikään autuaaksitekevä juttu, vaikka musiikkiteollisuus toki näin haluaakin uskotella kaikessa rahanahneudessaan. Fireboxin kanssa on homma hoitunut hyvin, pienen lafkan toiminta ei ole niin raadollista kuin kansainvälisten suuryhtiöiden.

Musiikki tuntuu myös kehittyneen pois doomin syövereista kohti originellimpää ja monimuotoisempaa ilmaisua. Halusitko tehdä tietoisesti pesäeroa doomiin vai loiko levy itse itsenä tämän kuuloiseksi? Mihin tästä seuraavaksi?

MW: Debyytin tyyli oli osittain tietoinen valinta ja osittain tulosta omien mielentilojeni muutoksista levynteon aikana...pääsäveltäjänä uskon tekeväni pitkälle itseni näköistä musiikkia, joten kaikki läpikäymäni kehomielelliset muutokset heijastuvat suoraan siihen. Koska halusin jättää debyytiltä pois Cthulhu-tematiikan, musiikkikaan ei ehkä ole niin skitsoilevaa ja raskasta kuin vaikkapa splitillä. Doomia olen kuunnellut yli kymmenen vuotta, mutta koin Bathosin tekoprosessin aikana jonkinasteisen kyllästymisen tuohon genreen ja "löysin" sen sijaan useita hyviä 1970-luvun progebändejä. Tästä huolimatta seuraavan levyn olisi jälleen tarkoitus olla pääosin hyvinkin raskasta ja hidasta kamaa, psykedeliaa unohtamatta. Näillä näkymin tapahtuu myös paluu Cthulhu-aihepiiriin useamman biisin voimin. Lisäksi luvassa olisi parempaa tuotantoa ja (vielä) vähempää kaupallisuutta.

D: Temponsa puolesta Bathos ei varmaan putoa kauas doomista, mutta jätämme genressä yleiset itsesääli- ja teiniangstiteemat mieluummin muiden bändien ihannoitaviksi.

Monissa arvioissa Bathosta on moitittu liian monimutkaiseksi ja vaikeasti hahmotettavaksi. Onko se sinun mielestäsi sellaista vai onko vika kuulijassa? Millaiset ihmiset ymmärtävät musiikkiasi ja millainen on optimitilanne Bathoksen kuuntelemiseen?

MW: Parissa suomalaisessa arviossa on tuonsuuntaista kommenttia ollut, mutta yhdessäkään lukemassani ulkomaisessa en ole moiseen törmännyt. En tiedä kertooko se jotain jostain...sen kyllä allekirjoitan, ettemme kovin paljon ole kuulijasta piitanneet levyä tehdessämme, vaan melko sisäänpäinkääntyneestä tripistä lienee kyse. Ei kai siis ihme jollei levy avaudu, kun sitä ei ole siihen lähtökohtaisesti tarkoitettukaan. Jotain koukkuja yms. "kaupallisia" ratkaisuja yritimme mukaan kuitenkin tunkea ja itse asiassa minun piti siksi välillä hillitä itseäni liiasta kaoottisuudesta. Kuuntelen itse omaa julkaistua materiaaliamme vain poikkeustapauksissa, joten olen kai lopultakin jäävi kommentoimaan tätä avautumisasiaa. Jätän Aarnin analysoinnin suosiolla muille. Sen voin kuitenkin sanoa, että Bathoksesta saa luultavasti eniten irti tavalla tai toisella saavutetussa avartuneessa tajunnantilassa.

D: Minä en oikein tajua tätä hahmotus/avautumispuhetta. Musiikki alkaa kuulua kun levyn lyö soittimeen, ei sitä ole koodattu tai kryptattu mitenkään...

Bathos tuntuu olevan huomattavasti ehjempi ja tarkemmin pohdittu kokonaisuus kuin edeltävän splitin biisit. Kuinka tarkoituksellista tämä oli ja onko Bathos kokoelma yhteensopivia erillisiä kappaleita vai joukko joka muodostaa tiiviin kokonaisuuden?

MW: Lähinnä kai joukko erillisiä kappaleita. Työstimme vajaan kahden vuoden aikana biisit läpi yksi kerrallaan ja kokonaisuus hahmottui oikeastaan vasta masteroinnin ja lopullisen raitajärjestyksen päättämisen kynnyksellä. Levy on tarkoituksellakin hieman sillisalaattimainen, koska halusimme debyytin esittelevän yleisölle Aarnia mahdollisimman monipuolisesti. Jos lopputulos tuntuu kuulijasta ehjältä kokonaisuudelta, olen toki tyytyväinen.

D: Tosiaan tarkoitus oli välttää pitkästyttävää tasapaksuutta tms. fasistista yhdenmukaisuutta niin soundien kuin aihepiirienkin suhteen.

Käytät biisien nimissä useita erilaisia kieliä niin suomea, latinaa kuin englantia. Eikö niinkin ilmaisuvoimainen kieli kuin suomi riitä sinulle?

MW: Äidinkieli on varmasti jokaiselle ihmiselle se kaikista ilmaisuvoimaisin. Mutta olen tähän asti halunnut rajata suomen käytön "kalevalaisiin" renkutuksiimme. Valitsen käyttämäni kielen biisin teeman mukaan. Itämaistyyliseen tai vaikkapa lovecraftilaiseen biisiin suomi soveltuisi mielestäni huonosti, osuvampaa on ollut näissä tapauksissa käyttää muinaisegyptiä ja englantia. Jälkimmäisen ohella myös latina tuntuu minusta hyvältä yleiskieleltä, joka ei ole liikaa sidottu mihinkään tiettyyn aihepiiriin. Bathoksella en poikkeuksellisesti ole käyttänyt lainkaan suomea (osaa Mental Fuguen taustamessuamisista lukuunottamatta), koska ne kaksi levyn kansanmusiikista ammentavaa kappaletta ovat instrumentaaleja. Seuraavalla levyllä olisi tämä asia tarkoitus korjata.

D: Lisään tähän vielä, että olemme puhuneet täysin suomenkielisenkin levyn tekemisestä tulevaisuudessa. Aika näyttää.

Tuot niin musiikissasi kuin sanoituksissa esille aika selvästi "suomalaista tunnelmaa", mutta kuinka hyvin ulkomailla tällainen musiikki uppoaa ja pitääkö olla suomalainen että ymmärtää Aarnin musiikkia?

MW: En allekirjoittaisi tuota "suomalaisen tunnelman" esiintuomista. Tai riippuu tietenkin siitä mitä tuolla käsitteellä tarkoitat. Itse haluan ilmentää Aarnin kalevalaisessa (ei mitään tekemistä Lönnrotin kirjoittaman teoksen kanssa) materiaalissa shamanistista maailmankuvaa ja arvoja, eräänlaista paleoliittista rentoa mielenrauhaa. Tämä ei tietenkään ole sidoksissa vain suomalaisugrilaiseen kulttuuripiiriin vaan on yleisinhimillinen ilmiö, mutta koska nyt olen sattunut tällä nimenomaisella maantieteellisellä alueella syntymään ja asumaan, niin on luontevaa pohjata sen kansanmusiikkiin ja mytologiaan. Termin "suomalainen" käyttöä pyrin välttämään, koska se on sidoksissa mielivaltaisesti määriteltyyn Suomen valtioon ja sen vain paperilla olemassa oleviin rajoihin...haluan olla Suomen tai minkä tahansa muun valtion kanssa tekemisissä niin vähän kuin vain mahdollista. Isänmaallisuutta pidän lähinnä mielenvikaisuutena, ellei pohjana ole motto "Kansalaistottelemattomuus on patriotismin korkein muoto" . Tuo lause on muuten peräisin eräältä hieman fiksummalta Yhdysvaltain presidentiltä...
Takaisin aiheeseen: kuulijan ei tietenkään tarvitse olla Suomen kansalainen "ymmärtääkseen" Aarnin musiikkia - sen enempää kuin jazzia ymmärtääkseen tarvisi olla afrikkalainen. Ulkomailla Aarni uppoaa käsittääkseni hyvin, ehkä siellä ajatellaan meidän edustavan jonkinlaista pohjoista eksotiikkaa.

D: Jos tarkoitat suomalaisella tunnelmalla jonkinlaista itsetarkoituksellista melankoliaelementtiä musiikissa, niin sellaista ei Aarnista pitäisi löytyä. Tarkoituksemme on ollut tehdä kuulijaa miellyttävästi rentouttavaa ja loveenlangettavaakin soitantaa - ei mitään keskikaljavollotusta tai itsesääli-iskelmää. Tällaista melusaastetta on mielestäni jo muutenkin aivan liikaa. Sitäpaitsi suomalainen kansanmusiikki ei ole "oikeasti" mollivoittoista. Tämän propagandan keksi kansallisromantiikan aikana ruotsinkielinen sivistyneistö, joka ajan hengen mukaisesti piti vain surumielisyyttä osoituksena kansan "syvähenkisyydestä". Eli kyseessä on sama asenne, jolla esimerkiksi Aleksis Kivi teoksineen lyötiin aikoinaan lyttyyn. Suomessa on maailman laajin kerätty kansanperinneaineisto ja sitä penkomalla selviää muunmuassa se, että suurin osa kansanmusiikista oli duurivoittoista ja valtaosan laulujen aihepiireistä muodostivat huumori ja seksi. Mutta 1800-luvulla tästä faktasta vaiettiin ja esiin otettiin vain haikeat laulut. Voisiko olla että paljonpuhuttu "suomalainen melankolinen kansanluonne" ja huono itsetunto ovat pelkästään alle 200 vuotta vanhan sensuurin seurausta ja sitä myötä haitallinen totuudenvastainen luulosairaus? Tätä sietää miettiä kun seuraavan kerran olette lähdössä kaljabaariin etsimään kuulijakuntaa itkunsekaiselle elämäntarinoinnillenne.

Aarnissa vaikuttaa Lovecraftin tuotanto ilmeisen vahvasti, mutta kuinka hyvin mielestäsi hänen visionsa istuvat Suomeen? Albert Kivinen, Kari Nenonen ja Boris Hurtta ovat ainakin luoneet Suomeen liittyviä Lovecraft-henkisiä novelleja mm. Kultainen Naamio-kirjassa, sopisiko Aarnin musiikki kenties tuon kirjan soundtrackiksi ja olisiko sinulla kiinnostusta lähteä kirjoittamaan ilmeisenä HPL-fanina suomenkielistä Cthulhu-novellia?

MW: Tästä Lovecraft/suomi-hommasta oli hieman puhetta jo yllä, mutta tosiaan, mielestäni HPL:n visiot eivät monestakaan syystä aivan vaivatta istu Suomeen ilman että tulos olisi pelkkää pulp-kauhua. Kirjoittajista Boris Hurtta on minusta kuitenkin onnistunut parhaiten Cthulhu-tarinoiden sijoittamisessa tänne. Mitä Aarniin tulee, Bathosille emme laittaneet yhtään lovecraftilaista materiaalia vaan jätimme sen tulevalle levylle - josta aluksi kaavailimme täyttä Cthulhu-teemalevyä. Tällä hetkellä tuo ajatus kuitenkin tuntuu liian rajoittavalta, joten mukaan aiomme laittaa renkutuksia muistakin aihepiireistä. Juuri nyt Aarnilla on muuten työn alla mittavahko biisi tarkoituksenaan päätyä eräälle HPL-teemaiselle kokoelmalevylle. Ja totta munassa minua aina kiinnostaa Cthulhu-novellin kirjoittaminen, lyhyen sellaisen väänsin joskus 80/90-luvun taitteessa erääseen paikalliseen pienlehteen. Samoihin aikoihin aloitin Call Of Cthulhu-roolipelin pyörityksen, joten sen puitteissa on tullut maalailtua visioitani ko. aiheesta enemmänkin.

D: Näillä näkymin yksi noista Aarnin kakkoslevyn Cthulhu-ralleista on suomenkielinen, vaikka tuossa aiemmin puhuttiin suomen sopimattomuudesta aihepiiriin. Periaatteet johtavat perikatoon, eli mieltänsä on hyvä muuttaa säännöllisesti :)

Kun lukee Aarnin webbisivuja ja esimerkiksi Bathoksen CD-vihkoa, niin tulee väkisinkin tunne että mukana on paljon vaikeasti avautuvaa "sisäpiirin huumoria". Kuinka vakavasti otat Aarnin ja siihen liittyvät asiat?

MW: Koska musiikinteko on suoraa jatkoa omalle itselleni, suhtaudun siihen kuten elämään yleensäkin: tosissani, mutten vakavissani. Mistään "Jope Ruonansuu goes metal"-hommasta ei kuitenkaan Aarnissa ole kyse, vaan vitsailu rajoittuu lähinnä kansivihkoihin yms. kommunikaatiohin. Sisäpiirin huumoria en muuten omasta mielestäni juuri viljele, kyllä niiden juttujen pitäisi aueta kelle tahansa. Mukana on sarkasmia ja intertekstuaalisia viittauksia enemmän tai vähemmän tunnettujen bändien, ajattelijoiden ja kirjoittajien tuotantoon. Toisaalta Bathosilla on musiikillistakin ironiaa biisissä "Squaring The Circle", nimittäin outro-kitarasoolo. Se on tarkoitettu eräänlaiseksi protestiksi doomin yleiseen soolottomuuteen ja yliampuvaan minimalismiin, mutta myös tahallaan mahdollisimman mauttomasti ja kliseisesti soitettuna. Ehkä se ei kuitenkaan kappaletta pilaa liiaksi...
Ylipäätänsä yhdyn erään suomalaisen näyttelijän kommenttiin, jonka mukaan kaikenlaisen taiteen tehtävä on tukea yksilöä taistelussa yhteiskuntaa vastaan. Siinä sodassa ovat kaikki keinot sallittuja, myös huumori.

D: Aarnin alkuaikoina jotkut tosikot leimasivat meidät vitsibändiksi, en tiedä tarkalleen mistä syystä. Ehkä mustanpuhuvien grafiikoiden ja yleisen itsemurharomantiikan puute häiritsivät tiettyjä neuroottisia genrepoliiseja, kenties muistuttaen heitä omasta elämänvastaisen surkuhupaisuuden tilastaan. Kaikkia ei voi miellyttää eikä siihen kannata pyrkiäkään, ainakaan jos se johtaa liikoihin kompromisseihin sekä oman alkuvoimaisen näkemyksen hämärtymiseen.

Olet itse vastuussa kaikista sanoista ja musiikista, mutta bändissä on silti kolme muutakin jäsentä. Haluatko pitää itselläsi kaikki langat käsissä ja toimia diktaattorina mitä tulee luomiseen vai mitkä syyt ovat johtaneet tällaisen bändikuvion muodostamiseen?

MW: Itse käyttäisin termiä "valistunut itsevaltias" :)
Aarnissa vaikuttaa yksi persoonallisuus, mutta yhteensä neljä (viisi) yksilöä. Tai toisinpäin. Haluan pitää langat käsissäni että homma sujuisi ilman liikoja musiikillisia erimielisyyksiä & komplikaatioita, niistä sain huonoja kokemuksia aiemmassa bändissäni. Tämä yksinvalta-tilanne tuskin kuitenkaan johtaa musiikin yksipuolisuuteen, koska minulla on ainakin tähän asti ollut jatkuva runsaudenpula ideoista ja aihepiireistä. Annoin näille eri suuntauksille omat nimensä & henkilöitymänsä helpottaakseni kokonaisuuden hahmottamista, mutta myös huijatakseni yhdenmiehen bändeihin ennakkoluuloisesti suhtautuvia. Mielestäni viimeistään nykyteknologian kanssa ollaan tilanteessa, jossa omin voimin musiikin tekeminen & julkaisu on suhteellisen helppoa kenelle tahansa. Se tarkoittaa täyttä vapautta musiikillisten linjausten suhteen, mutta myös moninkertaista työmäärää tavanomaisen tylsään bändimeininkiin verrattuna. Eikä mahdollisista virheistä voi syyttää kuin itseään. Bathosilla olen kuitenkin turvautunut kahden vierailevan muusikon apuun suurimman osan rummuista ja minulta sujumattomien lauluosuuksien suhteen. Soitan lisäksi lähinnä melodia/soolokitaraa Umbra Nihil-yhtyeessä, joten sen puitteissa voin tyydyttää mahdollisia sivuprojekti-tarpeitani.

D: Olen sivupersoona ja ylpeä siitä.

Kuinka tarkkaan Aarnin mystinen konsepti taitelijanimineen, eri kielien käyttämisineen jne. on mietittyä?

Tarpeeksi tarkkaan mielestäni. Ne asiat joita en ole erikseen miettinyt ovat tulleet mukaan intuitiivisesti. Ja niinkuin sanottua, eri kielten käyttö selittyy erilaisten aihepiirien käytöllä. Ehkäpä haluan myös leveillä kielitaidoillani? Nimen "Aarni" valintaan vaikutti niin ikään monta tekijää. Koska bändiä en alunperinkään perustanut vain jotain tiettyä musiikkityyliä edustamaan, monitahoisuus kaikessa Aarniin liittyvässä tuntuu luonnolliselta asialta. Olisin voinut toki keskittyä vaikkapa pelkän "doomin" soittoon bändissä ja sitten perustaa lukuisia sivuprojekteja - kuten muusikoiden parissa on tunnetusti yleistä. Ajattelin kuitenkin että on kaikkien kannalta mielekkäämpää jos Aarni itsessään on ikäänkuin kasa sivuprojekteja, eli mitään sääntöjä ei ole. Ihan kuin oikeassa elämässäkin...

D: Nimi "Duumipeikko" vääntyy luontevasti muumeista, näiden satuhahmojen ilmentämää anarko-shamanistista elämänasennetta haluaa myös Aarni edistää. Ja suomalaisiahan kutsutaan yleisesti muumeiksi tietyissä maailmankolkissa. Miettiminen on avainsana Aarnin musiikinteossa, pohtiminen sanoitusten ja aiheiden kanssa vie melkeinpä eniten aikaa koko prosessissa.

Levyn kiitoslistaa lukiessa suurin osa nimistä on helppo ymmärtää, mutta mitä ihmettä listalle tekevät nimet kuten King Diamond, Joe Satriani ja Monty Python joiden vaikutteita ei ihan heti ensimmäisenä olettaisi löytävänsä Aarnin "musiikista"?

MW: Kiitoslistaa ei ole laadittu miksikään tiukaksi lähdeluetteloksi kyseiselle levylle sen enempää musiikin kuin aiheidenkaan puolesta. Kaikki nimet kuitenkin ovat jollain tavalla vaikuttaneet bändin tekemisiin ja tekemättä jättämisiin. Vähän sama homma kuin vaikkapa My Dying Briden kohdalla, joiden kiitoslistalla on esiintynyt mm. Bill Gates ja Duke Nukem - näiden vaikutusta ei ko. yhtyeen musiikista juuri löydä. Bathosin listalla on Kinkku mainittu siksi, että olen äijän jonkinasteinen fani. Ehkä tämä seikka kuuluukin jotenkin Aarnin biiseissä, esim. tietyt dissonanssihommat on kehitelty Kinkun innoittamina. Sama pätee Satrianin kohdalla vielä enemmän...kitaran melodiasoiton jotkut liu'utusmanerismit yms. ovat häneltä peräisin. Arvostan Satriania kitaristina nimenomaan monipuolisuutensa vuoksi. Monty Pythonin huumorista taas olen pitänyt aina, kaikki absurdius & surrealismi ovat lähellä sydäntäni ja sitä myötä Aarnia.

D: Kiitoslistalle olemme laittaneet sellaisia bändejä, ajattelijoita sun muita tahoja, joihin mielestämme itse kunkin kannattaisi ainakin jossain määrin tutustua.

Olette kuuleman mukaan aloittaneet työstämään jo uutta materiaalia. Missä vaiheessa uudet biisit ovat ja millaisia suunnitelmia seuraavan levyn suhteen teillä on?

MW: Tähän kysymykseen olemmekin jo aika lailla vastanneet tuossa aiemmin. Yhteenveto: kakkoslevy näyttää tällä haavaa (joulukuun loppu 2004 EV) raskaammalta ja "skitsommalta" kuin Bathos. Luvassa pitäisi olla alavireistä ja rankkaa kitaravallia, Cthulhu-teemoja, suomenkielisyyttä ainakin parin rallin osalta, kantaaottavuutta, parannettua soundia & tuotantoa, ylipituutta & -ampuvuutta ja myöskin kukkivampaa kosketinpsykedeliaa. Tässä vaiheessa homma on vielä melko alkutekijöissään; muutamia biisejä on enemmän tai vähemmän valmiina päässäni, irtoriffejä & -melodioita ja sanoituksia on kasapäin. Niistä olisi lähitulevaisuudessa tarkoitus koota renkutuksia ja aloittaa äänitykset.

D: Monimutkaisempaa ja "metallisempaa" matskua olisi tähtäimessä, joo.

www.imperiumi.net