An Interview with J.J.Marttila of Miasma magazine in 01/2005


Aarni on todellinen outo lintu suomalaisissa doom metal -ympyröissä, jos sitä nyt edes niihin voidaan laskea. Vastaavanlaisia salaperäisiä teemoja on aiemmin suomalaisista yhtyeistä esitellyt lähinnä vain Babylon Whores. Aarni ei ole mikään varsinainen bändi, vaan pikemminkin artisti, vaikka kokoonpanossa ilmoitetaankin olevan useampia olentoja. Debyyttialbumi Bathos julkaistiin marraskuussa Firebox Recordsin upouuden alamerkin FireDoom Musicin kautta. Warjomaa suostui valaisemaan Miasmalle hieman Aarnin kaaosmaista ja esoteerista luonnetta juuri levyn ilmestymisen aikoihin.

Warjomaa ei suostu leimaamaan Aarnia mihinkään tiettyyn alagenreen, ei edes suhteellisen laajan doom metal -karsinaan, mikä nyt kaikesta huolimatta voisi olla edes suhteellisesti lähimpänä totuutta. Debyyttilevyn tyylimääritelmän laatiminen oli erittäin hankalaa. Vaihtoehtoina olivat sellaisetkin lokerot kuin progemetalli ja ambient, mutta ne eivät tuntuneet vastaavan levyn sisältöä kokonaisuutena. Lopulta hän päätyi kummajaiseen "avantgarde mooD musick".

MW: Keskimmäinen termi on mukana siksi, että levy on mielestäni tavallaan anti-doomia. Sehän ei sisällä ruikutusta tai yleistä tappiomielialaa, mutta silti mukana on rauhallista tunnelmaa, särökitaraa ja pääosin hidasta tempoa. Viimeinen termi taas selittyy esoteerispainotteiseksi tarkoitetulla sisällöllä.

Aarni on varsin tuntematon nimi, joten on paikallaan tehdä pieni katsaus siihen, miten kaikki sai alkunsa.

MW: Oman musiikkini tekemisen olen aloittanut jo joskus vuoden 1992 tienoilla. Edellisestä bändistäni Inevitablesta jäi käteen bändisoitto- ja hieman studiokokemustakin, sekä kompromissittomuuden tärkeys. Lähdettyäni yhtyeestä vuonna 1998 saatoin keskittyä taas kunnolla omaan juttuuni. Nimen "Aarni" taisin valita musisoinnilleni vuonna 2000 usean ehdokkaan joukosta. Olin tosin suunnitellut ensin nimeä Oneiroscope, jota varten oli logokin jo valmiina. Mutta sitten ajattelin, että tuo sanahan on latinan kautta kreikasta englantiin väännetty. Korrektimpaa olisi ollut käyttää alkuperäistä kreikankielistä asua. Suurin piirtein tässä vaiheessa minulle vihdoin välähti koko asian naurettavuus; miksi harkita muuta kuin suomalaista nimeä, kun bändi eli minä olen kuitenkin syntynyt Suomessa ja puhun suomea äidinkielenäni? Erityisesti englanninkieliset bändien nimet näyttävät olevan täällä pinttynyt tapa! Toki kappaleiden nimet ja lyriikat ovat Aarnillakin enemmän globaalia ilmaisua. Nimen "Aarni" merkityksestä on kiinnostuneille tarjolla höpinää Aarnin kotisivuilla.

Ensimmäisen täyspitkän nimeksi Bathos kuulosta todella vaatimattomalta. Sanakirjakäännös levyn nimelle on kutakuinkin "antikliimaksi".

MW: Nimivalinta selittynee osaksi sillä, että satun pitämään humoristisen (itse)ironian viljelystä. Kuuntelija ei ainakaan pety, kun levyn nimi ei lupaile liikoja - toisin kuin noin 90% varsinkin metallilevyjen nimistä. Olen yrittänyt minimoida kaiken lapsellisella tavalla neuroottisen mahtipontisuuden. Yleisö saa arvioida, olenko siinä onnistunut. Nimivalinta liittyy siihenkin, että moni yhtye pitää aina kulloinkin seuraavaa levyään uransa kliimaksina. Jo julkaistuun materiaaliin ei minusta pitäisi olla koskaan liian tyytyväinen. Ajattelin siis jo tämän debyyttijulkaisun tekemisen alkuvaiheessa, että pystyn parempaankin sitten tulevaisuudessa.

Aarnin debyytissä ihan aluksi pistää mietityttämään ja vähän hymyilyttämäänkin sen kansi. Hieman lapsenomainen Tuomas Mäkelän (Jääportit) käsialaa oleva piirros on todella omaperäinen ja kiinnostava etenkin metallilevylle, tai ainakin metalliksi profiloituneelle sellaiselle. Kansilehtisen taitosta, graafisesta suunnittelusta ja muutaman sivun taiteestakin puolestaan vastaa monilahjakkuus Aslak Tolonen, joka vaikuttaa yhtyeessä Nest ja vierailee kanteleineen muun muassa uusimmalla Shape Of Despairin levyllä.

MW: Alunperin Mäkelän teos nimeltä "Alice In Wonderland" sattui kohdalleni ja kysyin, josko hän antaisi sen Aarnille kansitaiteeksi. Tuomas kuitenkin päätti maalata aivan uuden taulun käyttäen samoja aiheita. Annoin siihen hänelle kutakuinkin vapaat kädet, kunhan mukana vain olisi sieniä ja alkemiallisia symboleita. Halusin alunperinkin nimenomaan värikkäät kannet levylle erotuksena yleisesti metallissa suosittuun kliseisen mustanpuhuvaan ulkoasuun. Toisaalta musiikillinen sisältö ei taida olla aivan niin psykedeelistä kuin kuvituksesta voisi päätellä. No, parempi onni ehkä seuraavalla levyllä.

Sekä levyn etu- että takakannessa on julmetunkokoisia punaisia kärpässieniä, jotka hyppäävät välittömästi silmille kansitaidetta tarkastellessa. Koska shamanismi on mainittu yhtenä Aarnin vaikuttimista kotisivuillaan, oletan että Warjomaa on itsekin perehtynyt sen metodeihin käytännössä. Joten millainen olikaan sienivuosi 2004?

MW: Enpä ehtinyt tutustua sienitilanteeseen, sillä levynteko vei sen verran pahasti aikaani. Heh, eli syyllistyn tässä suhteessa samanlaiseen teeskentelyyn kuin ne stoner rock-bändit, jotka eivät polta pilveä.

Mitä henkisiin asioihin tulee muuten, Warjomaa tunnustautuu kaaosmagian harjoittajaksi, jonka systeemin ydin nojaa pitkälti shamanistisiinkin tajunnanlaajennus- ja aivojenkehittämistekniikoihin. Lisäksi hän kertoo sotkeneensa mukaan tolkuimmilta tuntuvat osat Aleister Crowleyn lanseeraamasta tieteellisestä illuminismista sekä goldendawnilaisen rituaalimagian metodeista. Tämän kaiken hän on lisäksi muovannut kalevalaiseen asuun.

MW: Näillä tekniikoilla ei muuten tarvita välttämättä mitään kemiallisia apuneuvoja haluttuihin tajunnantiloihin ja tuloksiin pääsemiseksi. Sehän puolestaan helpottaa yksilön elämää ja asumista näinkin toistaiseksi takapajuisessa valtiossa kuin Suomessa.

Bathosin kansilehtisessä on kappaleiden sanoitusten ylä- ja alalaidassa koristeluita, joiden epäilen vaihtelevan ilmeisesti kappaleiden teemojen mukaisesti. Eräs niistä ainakin tuo maallikolle mieleen kaukaa idästä tutut yin- ja yang-symbolit.

MW: Koristelut on tosiaan laitettu kappaleiden teemojen mukaan. Mainittu symboli ei ole kuitenkaan taolaisuuden yin & yang vaan diskordialaisuuden "Holy Chao" eli Pyhä Kao. Siinä ovat symboleina viisikulmio ja omena, johon on kreikaksi kirjoitettu Kallisti, joka tarkoittaa suomeksi "Kauneimmalle". Se viittaa olympolaiseen myyttiin epäsovun ja kaaoksen jumalattaren Erisin suorittamasta pikku jekusta, jonka seurauksena oli Troijan sota sekä riidat maailmassa ylipäätään. Ja jos joku ei vielä tiedä, diskordianismi puolestaan tunnetaan kulttiaseman saavuttaneena uskonnonvastaisena uskontona, jonka "pyhä kirja" on tekijänoikeusvapaa Principia Discordia fnord.

Pyhän Kaon käyttö sivun koristeaiheena kertoo Warjomaan mukaan sen, että kyseisessä kappaleessa on hänen mielestään korkea diskordisuuspitoisuus. Aarni on ominut itselleen myös kansanperinteessämmekin esiintyvän tursaansydänkuvion, joka tosin on kasattu sienistä Bathos-kansivihkon sisäsivujen koristelussa. Levyn ensimmäisen raidan nimi on kreikkaa, eli latinalaisilla kirjaimilla "Oneiroskopos". Se tarkoittaa "uniskooppia", eli unien katselun mahdollistavaa laitetta. Muiden kansilehdykässä käytettyjen symbolien pitäisi olla suhteellisen yleisesti tunnettuja.
Kappaleen "Quinotaurus (Twelve Stars in Sight)" lyriikoiden kohdalla vihkosessa on myös erittäin mielenkiintoista kuvitusta. Tekstin taustalla olevaan Euroopan karttaan on merkitty kolme sijaintia, jotka on yhdistetty toisiinsa viivoilla. Ensimmäinen paikka on ristillä merkitty Jerusalem, toinen nurinpäin olevalla ristillä merkitty Bryssel ja keskimmäisenä kaksisakaraisella ristillä merkitty Ranskassa sijaitseva Rennes-le-Châteaun kylä (tästä lähtien RLC). Viimeksi mainittuun paikkaanhan liittyy myytti, jonka mukaan Jeesus ei olisi kuollut ristillä vaan vasta myöhemmin Ranskassa. Kaiken kruunaa 12 pentagrammia, jotka ympäröivät sijainteja ja joissa kärjet osoittavat alaspäin. Tämähän on myös EU:n tunnuksen tähtien lukumäärä, joten unionin demonisoinnista vaikuttaisi vahvasti olevan kysymys.

MW: Karttamerkit liittyvät osaksi kristinluulon Jeesuksen myyttiin, mutta menevät pääosin sitä edeltävään ja varsinkin sen jälkeiseen aikaan. Merkitty akseli Jerusalem-RLC-Bryssel sivuaa salaliittoteoriaa EU:n "todellisista" tarkoitusperistä. Otin Quinotaurus-kappaleen mukaan levylle siksi, että minua kiinnostavat kaikenlaiset salaliittoteoriat ylipäätään. En tunnustaudu niiden kannattajaksi, mutta teorioiden luonne on kiehtova. Ne ovat tyypillisiä ihmisten vainoharhaisia todellisuustunneleita, jotka ruokkivat itseään - kuten kaikki muutkin teoriat. Tämän biisin kuvituksen voi tulkita muun muassa niin, että EU on perustettu suoraksi jatkeeksi avaruusmuukalaisten tai merovingien verilinjalle [merovingit olivat keskiajalla frankkilainen hallitsijasuku, jonka on mainitun myytin yhteydessä väitetty polveutuvan suoraan Jeesuksesta (toim.huom.)]. Jätän itse kunkin pohdittavaksi, ovatko taustamotiiveina kenties höyrypäiset uskonnolliset, ulkoavaruudelliset, poliittiset tai muuten vain yksittäisen ihmisen kannalta pahantahtoiset vaikuttimet. Mainittakoon vielä rautalangasta väännettynä, että ensisilmäyksellä siansaksalta vaikuttaviin sanoituksiin on kätketty heikosti kryptattu viesti, joka liittyy RLC:n "mysteeriin"

Vielä palataksemme Euroopan Unioniin - Bathosin takakannen alareunaa tarkastellessa ei voi olla huomaamatta ilmiselvää EU-kriittistä kannanottoa. Neuvostoliiton lippua muistuttavassa kuvatuksessa sirpin ja vasaran tilalla on nykyisen valuuttamme symboli ja alla teksti "tehty Eurostoliitossa". Tämä on ilmiselvästi sukua Type O Negativen lanseeraamalle "Produced in Vinnland"-idealle. Siinä etäisesti Norjan lippua muistuttavalla lipulla ja mainitulla tekstillä rinnastettiin Yhdysvallat viikinkien löytämään uuteen mantereeseen, jonka nämä nimesivät Vinnlandiksi. Warjomaa myöntää Type O Negativen vaikuttaneen omaan ideaansa. Toisaalta Bathos on aidosti EU:n alueella tehty tuote, kun taas historiallinen Vinnland lienee sijainnut nykyisen Nova Scotian liepeillä Kanadassa.

MW: EU:ssa mielestäni mättää - ainakin potentiaalisesti - keskitetty hallinto. Historiallisestihan keskittynyt hallinto on usein johtanut keskitysleireihin ja yleiseen totalitarismiin. Vastustan EU:ta pitkälle samoista syistä kuin esimerkiksi moni amerikkalainen vastustaa omaa hallitustaan - kansalaisten rajoittamaton yksilönvapaus joutuu tulilinjalle. Kaikki valtiojärjestelmät pitäisi lakkauttaa ja poliitikot laittaa terapiaan. Näin maailma pelastuu...ehkä.

Aarnin kotisivuilla Warjomaa tarinoi hämmentävistä kokemuksistaan ajalta, jolloin hän oli mukana arkeologisissa kaivauksissa Yli-Iin Kierikissä, Oulun pohjoispuolella. Tätä työtä tehdessään hän kertoo saaneensa jonkinlaisia mystisiä tuntemuksia kaukaisesta menneisyydestä. Hän koki, tai ainakin kuvitteli kokeneensa, jonkinlaisen yhteyden maahan ja esi-isiinsä. Tästähän ei varsinainen uskonnollinen höyrähtäminen ole välttämättä enää kauhean kaukana.

MW: Taisin ilmaista asian turhan voimakkaasti. Silloisessa todellisuustunnelissani tulkitsin kokemukseni, miten tulkitsin, mutta näin jälkikäteen tarkasteltuna kyseessä tuntuu olevan pikemminkin zen-luonteinen "kosminen" ykseyden tunne. Vastaavia "minivalaistumisia" näkyy tapahtuvan itselleni aina silloin tällöin. Kaikesta päätellen yksittäiset keskushermostot, joita myös ihmisyksilöiksi kutsutaan, ovat rakenteellisesti kyvyttömiä saamaan tietoa ulkomaailmasta tai "todellisuudesta" ylipäätään. Kaikki informaatio tulee aistielinten vääristämänä, joten kaikenlainen "tieto" ja "tiede" näkyvät olevan ainoastaan läjä subjektiivisia uskomuksia, käsityksiä, luuloja ja selitysmalleja. Absoluuttinen totuus taitaa olla sen vuoksi aina ihmisen saavuttamattomissa - onneksi. Ja näin Friedrich Nietzscheä lainatakseni - miksi edes pyrkiä saavuttamaan sitä? Olemassaolo vaikuttaa paljon mielenkiintoisemmalta ja monimuotoisemmalta, kun pelataan vain olettamuksilla. Mielestäni juuri tämän asian tahallisessa unohtamisessa piilee tieteen, uskontojen, yhteiskuntajärjestelmien ja vastaavien totuuden monopolien virhe ja synty.

Aikoinaan Warjomaa kertoo lukeneensa yleistä (eli kotimaista) ja klassista arkeologiaa sivuaineina, mutta ei edellä mainituista kokemuksistaan huolimatta usko ottaneensa opiskelustaan erityistä inspiraatiota musiikkiinsa - ei edes "kalevalaisuutta" edustavaan osaan sitä. Taiteellisuus on hänestä paljon kiinnostavampaa kuin muumioitunut tieteellisyys. Arkeologiaan liittyy kuitenkin kappale "Niut Net Meru", sillä sen lyriikat on painettu muinaisegyptiläisinä hieroglyfeinä. Warjomaa paljastaa kuitenkin, ettei kappaleen aihepiirillä kuitenkaan ole juuri mitään tekemistä egyptologian kanssa, vaikka se kuuluukin hänen kiinnostuksen kohteisiinsa.

Harrastan kieliä, ja myös muinaisegyptiä olen opetellut. Sanoitukset väänsin Egyptin vanhan- eli keskivaltakunnan tyyliin myös sen takia, että musiikillisesti kappale on itämaisvivahteinen. Biisin sanoma kertoo initiaatiosta ja valaistumisesta lähinnä thelemistiseen ja osin diskordianistiseen terminologiaan puettuna. Tästä tulee myös veisun nimi, joka on suomeksi "Pyramidien Kaupunki". Käänsin sanoitukset englanniksi Aarnin kotisivuille, kuten yleensäkin olen tehnyt ei-englanniksi olevien biisieni kohdalla. Aleister Crowleyn kabbalistisiin kotkotuksiin tutustuneille lyriikat aukeavat varmaan helpoimmin. Mainittakoon, että Crowleyn itsensä aikanaan käyttämä egypti on aika lailla päin persettä, koska 1900-luvun alun kielentuntemus oli lapsenkengissään. Muuten hieroglyfein piirretyt kappaleen sanoitukset olivat lopulta työläintä koko kansivihkosessa.

Samaisessa kappaleessa Aarni iskee varmasti luun monen kuuntelijan kurkkuun, sillä jossain vaiheessa kappaleen rytmitys sekoaa ilmeisen tarkoituksellisesti. Tämä taitaa olla juuri sitä oikeaa avantgardea ja ennakkoluulotonta traditioita rikkovaa lähestymistapaa.

MW: Vastaus on jyrkkä "ehkä". Lukuun ottamatta väliosia ja loppua kappale on soitettu tahallisen epärytmisesti, eli soittimet soittavat kyllä keskenään yhteen, mutta ilman tarkkaa matemaattista pohjarytmiä. Äänitin ensin rytmikitarat ilman säestystä "a capella" -tyyliin ja rakensin rummut sekä basson sitten jälkeenpäin yksittäisistä komponenteista. Lopputulosta olisi varmaan mahdotonta toistaa livenä.

Niet Net Meru on Bathosin ainoa kappale, jossa Warjomaa kertoo käyttäneensä edellä mainittua lähestymistapaa. Kaikissa muissa on sovinnaisen tasainen rytmitys. Hän kertoo eri yhteyksissä saarnanneensa, miten rock- ja siitä kehittynyt metallimusiikki oli alunperin tehty tanssittavaksi. Eli vakaa rytmi koetaan sen takia tärkeäksi. Nykyään voisi olla jo aika irtautua moisesta, mikäli kappale niin vaatii. Ja Aarnin tulevakin materiaali tulee niin tekemään - ainakin osaksi. Trippailevamman materiaalin osalta Warjomaalla on kuitenkin tarkoitus säilyttää pysyvä rytmi, koska se on tarkoituksenmukaista meditatiivisen tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi.

Firebox päätti julkaista nimenomaan Bathosin ihan ensimmäisenä FireDoom Musicin alla. Uusi levymerkkihän tulee keskittymään Fireboxin artisteista selkeästi enemmän underground-nimiin, kun taas enemmän myyntipotentiaalia omaavat lippulaivat jatkavat tutun ja turvallisen Fireboxin alla.

MW: Kaksipiippuiselta miekaltahan tämä toki vaikuttaa. Uudella alamerkillä julkaisu lienee mielekäs ratkaisu Fireboxin kannalta. Nyt promootio keskittyy paremmin underground-osaston medioihin, mikä sopii kai Aarnin musiikkityyliin. Mutta toisaalta mahdollinen laajempi yleisö jäänee ainakin mainostamisen osalta saavuttamatta. Hupaisa ristiriita sikäli, että levyllä taitaa olla sekä todellista marginaalikamaa että kenties laajemmin "hyväksyttävääkin" materiaalia.

Ahkeran nettisurffaamisen aikana ja etsiessäni taustatietoja haastattelua varten huomasin, että Mestari Warjomaa on itse asiassa töissä Firebox Recordsin tiedottajana. Tässähän on ilmiselvät kytkökset ja vähintään koko maailmanjärjestystä uhkaavan salaliiton ainekset havaittavissa. Olisikohan Aarni mahtanut saada tuotantoaan ikinä ulos ainakaan Fireboxin kautta ilman soluttautumistaan sen sisäpiiriin?

MW: Heh, sopimusta solmittaessa en ollut vielä nettitiedottajan hommissa. Firebox oli tuolloin vielä pelkästään uusi nettilevykauppa. Tuttavuus pomon (Rami Hippi), kanssa syntyi edesmenneen Kaamos-sähköpostilistan kautta, jonka jäseninä oli useita nykyisin alan medioissa ja bändeissä vaikuttavia henkilöitä. Tein vain levyarvosteluita Fireboxille silloin. Rami päätti alkuvuodesta 2002 laajentaa firman toimintaa levynjulkaisemisen puolelle ja pyysi minua kykyjenetsijäksi. Tuossa tehtävässä olen ottanut yhteyksiä yhtyeisiin kuten Pantheïst, My Shameful, The Eternal ja Swallow The Sun. Noihin aikoihin olin väkertänyt Aarnin toisen demon, jota luonnollisesti tarjosin Fireboxille. Isommat yhtiöt näyttivät punaisen valon eri sävyjä demoilleni. Kaikkein positiivisin palaute tuli hieman yllättäen Peacevilleltä.

Myös Umbra Nihil-pomo Vilpir oli lähettänyt demonsa Warjomaan kehotuksesta Fireboxille. Näiden pyrkimysten tuloksena oli sitten lopulta koko Fireboxin ensimmäinen julkaisu eli legendaarinen Aarnin ja Umbra Nihilin demot sisältävä split-CD. Aarni oli aluksi Fireboxin kanssa liitossa vain jakelusopimuksella. Varsinainen levytyssopimus solmittiin vuoden 2002 loppupuolella. Warjomaa arvelee, että sopimus olisi hyvinkin saattanut irrota Fireboxilta ilman minkäänlaisia edeltäviä kontaktejakaan, koska yritys oli muutenkin jo päättänyt erikoistua äärimmäiseen doom metalliin, johon siis Aarnikin voidaan laskea tietyin, vaikkakin melko suurin varauksin.

Aarni on kumminkin aika ovelasti sijoittunut doom metal -genreen vain osaksi. Tämä johtuu toki levy-yhtiö Fireboxistakin. Onko avantgarde-määritelmän alle piiloutuminen varautumista siihen, jos doom metalin inflaatio joskus räjähtää käsiin, kuten on käynyt jo miltei kaikkien muiden metallin genrejen kanssa?

MW: Minusta doom näyttää räjähtäneen käsiin jo useampi vuosi sitten, samalla tavoin kuin black metal ilmeisesti aikoinaan. Artistien määrä on moninkertaistunut ja sitä mukaa myös musiikillisten alatyylilajien määrä sekä moninaisuus. Taantumukselliset true-neurootikot itkevät subjektiivisen genremääritelmänsä, eli suppean maailmankuvansa, luonnollista rikkoutumista. Mutta oli miten oli, en haluaisi ainakaan enää rajoittaa Aarnia doomiin tai muuhunkaan genreen. Nuo lokeroinnit tuntuvat palvelevan vain levy-yhtiöiden markkinoinnin ja journalismin tarpeita, ja musiikin todellisille tekijöille ja kuuntelijoille niistä muodostuu pelkkää haittaa. Kaikesta huolimatta olen ollut metallifani jo 80-luvun alusta asti, joten Aarnin materiaalissa tullee olemaan jatkossakin metallielementtejä muun mekkalan ohella.

Aarnin alkuajoista siirrymme seuraavaksi vielä kauemmas menneisyyteen ja Mestari Warjomaan uran alkuun ylipäätään muusikkona. Aiemmin tuli jo mainittua Aarnia edeltänyt bändi Inevitable. Pyysin Warjomaata kertomaan vielä tarkemmin muusikon uran alkuajoistaan.

MW: Soittoharrastuksen aloitin alunperin joskus 80-luvun alussa poikkihuilulla, jota soittelin erinäisissä Oulun kaupungin nuoriso-orkestereissa. Myös pianoa tuli taottua hetki ennen siirtymistäni kitaran itseopiskeluun 80/90-lukujen vaihteessa. Siitä lähtien olin mukana pienimuotoisessa bänditoiminnassa, mutta ensimmäinen vakavampi hanke oli yliopisto-opintojen aikana kasattu Inevitable, jonka perustin muistaakseni vuonna 1997 yhdessä englanninopiskelija Petteri Leiviskän kanssa. Pidimme kummatkin Paradise Lostin, My Dying Briden ja Katatonian suuntaisesta musiikista, jota ainakin tuolloin alan mediassa nimitettiin usein goottimetalliksi.

Inevitablen kokoonpano rakentui pian lopulliseen muotoonsa: Petteri Leiviskä (rytmikitara/laulu), Warjomaa (soolokitara), Janne Hansén-Haug (basso) ja Kalle Viilo (rummut). Yhtyeen saavutukset jäivät lähinnä demon äänitykseen, joka suoritettiin oululaisessa Livepaletti-studiossa. Demo julkaistiin vuonna 1998. Palaute oli suhteellisen lupaavaa, mutta levytyssopimusta ei siunaantunut. Pian demon julkaisun jälkeen Petteri, joka oli pääasiallinen säveltäjä, halusi muuttaa tyylisuuntaa kevyemmäksi - ilmeisesti hieman Depeche Moden sekä juuri pinnalle nousseen HIM:in kaltaiseksi. Tämä ei oikein sopinut Warjomaan visioihin, joten harkinnan jälkeen hän erosi melko sopuisasti bändistä ja keskittyi oman materiaalinsa luomiseen.

Kaiken kaikkiaan vuoden 2004 debyyttilevy Bathos on erittäin alkemia- ja mytologiapitoinen paketti. Kansilehden kuvitusta ja lyriikoita lukiessa tulee voimakkaasti mieleen ainakin Babylon Whoresin ja Kingston Wallin levyt. Warjomaa ei kuitenkaan myönnä ottaneensa suoria vaikutteita kummaltakaan. Babylonin portot on tuttu vain parin kappaleen kautta, mutta Kingston Wall hieman enemmän. Etenkin jälkimmäisen bändin käyttämät Ior Bockin [suomalainen esoteerinen kansatieteilijä (toim.huom.)] houreiset myytit ovat hänelle tuttuja. Inspiraatio Bathosille on Warjomaan mukaan lähtöisin omakohtaisesta tutustumisesta esoteerisiin teorioihin ja käytäntöön.

Aarnin esille tuomista teemoista kiinnostuneet voivat halutessaan tutustua Bathosin kansivihossa mainittujen kirjailijoiden tuotoksiin. Tarkempaa lähdeluetteloa Warjomaa ei ala listaamaan, sillä hän ei halua rinnastaa levyään lähdeviitteitä edellyttäväksi akateemiseksi tutkimukseksi. Aarnin kotisivuille on tosin suunnitteilla osio, johon tulisi teossuosituksia, dokumentteja ja vastaavaa.

MW: Tässä mainittakoon kuitenkin Robert Anton Wilsonin teos Prometheus Rising, joka jokaisen maapallon älyllisen olennon kannattaisi mielestäni lukea (ja tehdä siinä olevat harjoitukset) vähintään pari kertaa vuodessa koko elämänsä ajan.

Tällaisten maallikoille vaikeasti tajuttavien teemojen kanssa on aina olemassa se riski, että myyttisyys menee itsetarkoitukselliseksi. Warjomaa on samaa mieltä, että tällainen vaara on varmaankin olemassa aihepiiriin katsomatta. Kuitenkin hän pyrkii ottamaan huomioon myös kuulijan, vaikka musiikin teon lähtökohdat ovatkin usein sisäisiä.

MW: Bathosia säveltäessäni pyrin hillitsemään itseäni tekemästä materiaalista liian vieraannuttavaa. Yritin jopa saada ilmaisuani jonkinasteiseen "kaupalliseen" suuntaan. Ajattelin säästää todelliset skitsoilut toiselle kokopitkälle. Joka tapauksessa haluaisin kuuntelijan tuntevan itsensä mieluummin yli- kuin aliarvioiduksi. Ehkä teemat vaativat tiettyä harrastuneisuutta, mutta se koskee etupäässä sanoituksia. Itse musiikin pitäisi kyllä avautua niistä piittaamattomallekin.

Levyn nauhoituspaikaksi kansilehtiseen on merkitty vain Duumilaakso (Doominvalley), joka jo ennen levyn kuuntelemista herätti epäilykset kokonaan kotistudiossa askarrellulta äänitteeltä. Warjomaa myöntää tämän ja muistuttaa, että yksin levyä tehdessä on se varjopuoli, ettei ole ketään muita jakamassa kustannuksia. Bathosin työstämisen hän muistelee vieneen kaiken kaikkiaan hieman yli puolitoista vuotta. Tätä ennen hän vähäisillä varoillaan päivitti äänityslaitteistonsa kohtuulliselle tasolle. Koska levy on tehty täysin digitaalisessa ympäristössä, hän ajatteli, että vaarana saattaisi olla puisevan kliininen lopputulos. Vastapainoksi levylle on jätetty tahallaan muutaman klappi sekä live-henkistä ja ilmavaa soittoa.

MW: Levyn kotikutoisuus taitaa olla pitkälti myös miksauksesta kiinni. Se tuntuu olevan osa-alue, joka syö eniten aikaani ja hermojani. Masterointi ehkä osittain korosti myös miksauksen kotistudiotunnelmaa. Seuraavalla levyllä miksailukin olisi tarkoitus hoitaa "oikeassa" studiossa. Bathosin kohdalla vain masterointi on tehty muualla, eli oululaisessa Soundmix Studiossa. Ainakin pääosan äänityksistä taidan jatkossakin suorittaa Duumilaaksossa, koska musiikkini tuntuu olevan sen verran kimuranttia, että sen soittaminen ja säätäminen kunnialla "oikeassa" studiossa veisi kohtuuttomasti aikaa ja rahaa. Mielestäni kotistudiossa työskentelyn hyviä puolia ovat studioajan ilmaisuus sekä häiriötön ympäristö, jossa on helpompi päästä tarvittaviin tunnelmiin äänitystä varten. Teknologia on nykyisin edennyt tasolle, jossa lähes kuka tahansa voi luoda omaa musiikkiaan kohtuullisin soundein ja kustannuksin sekä laittaa tuotoksiaan nettiin yleisön tai levy-yhtiöiden kuunneltaviksi. Pidän tätä hienona asiana. Punk-henkinen tee-se-itse-asenne kunniaan!

Warjomaa muistuttaa myös, että nykyinen kattavasti käytetty ja alan standardiksi muodostunut "kaupallinen soundi" on täysin mielivaltainen ratkaisu.

MW: Musiikkiteollisuus näyttää päätyneen siihen monen mutkan ja sattuman kautta. Siihen sisältyy miksauksessa soitinten tietynlainen ekvalisointi, tietynlainen panorointi ja kompressointi sekä muut vastaavat tekniset seikat. Olen itsekin alentunut säätämään soundejani tähän sovinnaisuuden sanelemaan suuntaan, vaikka pyrinkin pitämään omia korviani ylimpänä tuomarina. Marginaalikaman ei pidä olla ylituotettua!

Bathos ei hyvällä tahdolla, tai edes taikatempuilla, taida millään taipua kauheaksi myyntimenestykseksi. Warjomaalla ei ole ollut itselläänkään kummoisia odotuksia. Tähän mennessä ilmestynyttä tuotantoa ei ole suunniteltu tai suunnattu laumoja varten. Tuskinpa niin tulee käymään vastaisuudessakaan ilman massiivisia muutoksia joko Warjomaan itsensä tai massojen psyykkessä. Jälkimmäinen vaihtoehto sentään saattaisi olla hänestä jopa toivottava.

MW: Musiikkini vetoaa kai enemmän ylempiin kuin alempiin yhteisiin nimittäjiin, joten todennäköisesti kuulijakuntani jää aika suppeaksi freakshowksi. Tosin esimerkiksi progressiivisen rockin/metallin ystäviin Aarni saattaisi upota, samoin tietyssä mielessä ambient-faneihin. Oikeastaan minä teen marginaalimusiikin marginaalimusiikkia - ja vieläpä aivan tarkoituksella. Mielelläni vastaanottaisin kyllä miljoonarojaltit levymyynnistä, etenkin kun persnetolla musiikkiani teen, mutta se ei taida tulla ihan heti kyseeseen. Siinä tapauksessahan levyjä pitäisi myydä miljardeja kappaleita. Selkeitä odotuksia debyytin vastaanotosta minulla ei ole, koska en voi väittää tuntevani ihmisten musiikkimakua. Tähän mennessä ilmestyneet levyarvostelut ovat kuitenkin tuntuneet suhteellisen hyviltä.

Jossain vaiheessahan Warjomaasta tuli myös Umbra Nihilin jäsen. Yhteistyö on ollut tiivistä puoleen ja toiseenkin, sillä tämän kaveribändin pomo Vilpir soitti Bathosille rummut ja oli myös tuottamassa levyä.

MW: Minä puolestani soitin tukun kitaramelodioita ja -sooloja Umbra Nihilin tulevalle debyyttilevylle ja olin mukana myös tuottamassa sitä. Aarniin verrattuna "Umbrella" soittaa astetta perinteisempää metallia, sijoittuen ehkä jonnekin melodiselle doom/death-osastolle progemaustein.

Umbra Nihilistä puheen ollen bändin kanssa tehdyn split-levyn aikaanhan Aarnin materiaali oli vielä voimakkaasti H.P. Lovecraft-vaikutteista. Bathosilla nämä elementit loistavat poissaolollaan. Ovatko Cthulhu ja kumppanit jo loppuun kaluttuja aiheita?

MW: Bathosilta ei Cthulhu-elementtejä löydy, sillä päätin levynteon alkuvaiheessa säästää ne seuraavalle julkaisulle. Aihetta on kaluttu kyllä paljonkin viime vuosina eri artistien toimesta, muttei mielestäni läheskään loppuun. Sain demojeni ja split-levyn julkaisun aikoihin paljon ylistävää palautetta juuri lovecraftilaisista renkutuksistani, joten miksi heittäisin kirveen kaivoon? Eli ainakin muutamaa mythos-biisiä on lupa odottaa seuraavalta tuotokseltani, yhtä tai kahta jopa suomenkielisenä ihan vaihteen vuoksi. Aiemmat ja varmaan tulevatkin Cthulhu-veisut edustavat Aarnin viihteellisimmäksi tarkoitettua puolta. Ne on suunnattu kyseisen pulp-kauhun ystäville ilman sen kummempia "pääsyvaatimuksia". Itse asiassa työstän juuri nyt erästä lovecraftilaista kappaletta, jonka olisi tarkoitus tulla eräälle Cthulhu-kokoelma/tribuuttilevylle.

Spekuloidaanpa vielä Aarnin tulevalla tuotannolla. Kotisivuilla oli mainintoja tulevasta materiaalista jo reippaasti ennen kuin Bathos oli julkaistu. Tulevan julkaisun työnimeksi oli annettu "Songs Of The Arabesque And Grotesque".

MW: Työnimi on edelleen tuo sama, vaikka muitakin vaihtoehtoja on pyörinyt mielessäni. Materiaali vaikuttaa tässä vaiheessa raskaammalta ja monimutkaisemmalta kuin Bathos. Arabeskia on tarjolla kimuranttien proge-sekoilujen ja -trippailujen merkeissä. Groteskiudesta vastaavat puolestaan alavireiset kitarat, dissonassi ja yleinen sekoilu (ainakin Cthulhu-materiaalissa). Näillä näkymin mukana on myös kunnon pilvistä syntikkamaalailua. Nyt kun Aarnin perustamisvaiheessa ollut unelmani debyyttilevyn julkaisusta on toteutunut, voin keskittyä täydellisen estottomaan itseilmaisuun.

On viimeisten sanojen aika. Annahan tulla vielä jotain nokkelaa, jos irtoaa.

MW: Ensiksi tehtävä lukijalle: laske, montako tahallista ja tahatonta virhettä löydät yllä olevista vastauksista. Kerro saamasi luku omalla iälläsi ja jaa tulo warettamiesi levyjen määrällä. Katso loppusummaa vastaava sivu ensimmäisenä silmiisi osuvasta kirjasta. Sieltä löytyy oleellinen tieto sinun, ufojen ja Muumilaaksossa tapahtuneiden hirvikolarien suhteesta. Ja toiseksi: muista, että Aarnin musiikki on aina parempaa kuin miltä se kuulostaa!

www.miasma-mag.net