A Review of 'Bathos' by Antti Klemi of Imperiumi

Suomalaisen Aarnin musiikkia puetaan pressitiedotteessa moneen kuosiin. Bathosia kuvaillaan muun muassa termeillä 'avantgarde mooD musick', 'almost orthodox doom metallish Lovecraftian-Jungian Kalevala avant-garde music' ja 'Chthonic hybrid musick'. Ja tätä massiivista opusta kuunnellessa on helppo allekirjoittaa bändin - tai oikeammin päähahmo Markus Marjomaan - visioiden abstraktisuus.

Bathos on polveileva unimatka läpi tunnetilojen ja vaihtoehtomaailmoiden, joissa laulukielet, instrumentit ja jopa kansitaide sekoittuvat psykedeeliseksi kollaasiksi. Aarnin maailma on hidas ja luonnon lakeja uhmaava, joka voi hypähtää Cathedralin alkuaikojen hautajaismaisesta messuamisesta herkempiin huilujen ja syntikoiden hiveleviin sfääreihin. Levyn kepeät, lähes progemaiset melodiat lyövät kättä perinteisen doom metal -raskauden kanssa ja näin nämä kaksi ääripäätä lähtevät luonnonläheiseen rituaalitanssiin pitkissä instrumentaaliosuuksissa.

Tanssi alkaa ja jatkuu, mutta minne jää kuulija? Usein tämän unimatkan kokijasta tulee hämmentynyt sivustakatsoja, joka seuraa tätä kaikkea hämärtävän verhon takaa. Toisaalta vaihtelevat äänimaisemat ja toisaalta yhtyeen keskittyminen omaan sisäiseen maailmaansa ei jätä kuulijalle paljoakaan kosketuspintaa. Bathosilla on ideoita, mutta ne eivät aina kohtaa yleisöä. Aarni kyllä vakuuttaa ja paikoin hurmaakin muun muassa folkmaisella herkkyydellään ja maalailevilla kitaroillaan. Tällöin joudutaan kuitenkin ottamaan muutama askel kauemmas Bathosin syvimmästä sielunmaasta ja vain kuuntelemaan musiikkia, ei kokemaan. Matka jää taas puolitiehen.

Aarni on manannut ja muovannut erittäin omaperäisen maailman, mutta avain tuon valtakunnan portteihin on vielä kadoksissa. Ehkä ajan ja meditaation kanssa...

7/10

• www.imperiumi.net